"Kaikis rotkois kans asuta", sano Loima miäs kon Kustavis käve. Ja todellakin, Isoniitun kallioiden edessä viljellään maata ja hoidetaan metsää - muttei sittenkään asuta, ainakaan ihmiset. Sen sijaan kevätillassa Isoniitun kalliolla kuuluu huuhkajan aavemainen huhuilu. Alue on myös vielä ikiaisemman olennon, Talinkorven Eerikin reviiriä. Eerikki on paikallinen piru, josta perimätieto tuntee vain vähän suoria havaintoja, mutta epäsuoria merkkejä hänen kummittelevasta olemassaolostaan ei käy kiistäminen. Kiipeilijöitä pyydetään kunnioittamaan metsän asukkeja jättämällä Isoniitun huuhkajalle pesimärauhan ajalle 15.2. - 15.6. ja olemaan turhaan lausumatta Talinkorven Eerikin nimeä.

Isoniitun pääseinä ei ole korkean komea. Sen sijaan tämä Juha Suikkalan viehättävä löytö tarjoaa vaikeasti sulatettavan suuren annoksen monipuolista kiipeilyä halkeamissa ja feisseillä. Kallio kutsuu kuumottaville graniittipinnoilleen myös pultteihin klippailijoita, sillä tarjolla on valikoima kustavilaisittain aliedustettuja sporttireittejä. Isoniittu sopii erinomaisesti keveästä kiipeilystä pitävälle; suuri enemmistö halkeamista on helppoja ja hyvin varmistettavia, sporttireitit ovat lempeästi pultattuja ja yläköysiankkureitakin on tarjolla valikoiduissa paikoissa.

Pellon läntisellä puolella on erillinen kallio, Niitun varjoisa Nostalgia-sektori. Siellä kiivettävää on vain seitsemän reitin verran, mutta joidenkin mielipiteiden mukaan Isoniitun hienoimmat reitit ovat juuri Nostalgia-sektorilla. Isoniitun pääseinä sopii niille, jotka haluavat ehtiä kiivetä monta reittiä päivän aikana. Länsi-Isoniittu puolestaan kutsuu sellaisia nostalgiahakuisia kiipeilijöitä, jotka jaksavat kiertää kalliolle metsän reunaa pitkin tai odottavat sadonkorjuun jälkeistä syksyä ja marssivat vasta sitten yli pellon.