Kauan oli elänyt haave löytää Varsinais-Suomen alueelta sellainen kiipeilykallio, jonka toppi kohoaisi 25 metriin. Se nyt vaan oli hyvä luku, 10 metriä enemmän kuin useimmilla maakunnan kallioilla, joiden seiniä suuri Kallioarkkitehti ei ollut suvainnut kasvattaa yli 15 metrin. Perttu Ollila löysi keskimääräistä korkeampia kallioita yhtä mittaa - unissaan.

Äitienpäivänä 2009 tapahtui jotain odottamatonta. Hakuammuntana suoritettu Sauvon ajelukierros sähköistyi hetkessä, kun takapenkillä nuokkuja mylväisi: "Stop! Mitä tuolla on?!" Auton jarrutusjäljet piirtyivät soraan pellon, lehdon ja jonkin sen takana siintävän väliin. Hetken päästä uhkean kallion edessä äimisteli neljä kiipeilijää, iloisina ja levottomina.

Kallio osoittautui kiipeilykelvolliseksi ja luvat sen kehittämiseen saatiin. Korkeus oli juuri tuo kaivattu 25 metriä, joskin Kallioarkkitehti oli jakanut hyllyjä luomukseensa melko avokätisesti - näkökulmasta riippuen helpotus tai harmitus. Hyllyjen välistä ja kautta luikerteli kuitenkin valikoima kiinnostavia linjoja, joista keskeisimmät oli kiivetty viimeistään kesällä 2010. Metsä kallion edestä kaadettiin vuonna 2015, joten kivi saa enemmän aurinkoa.

Kattilamäki on vaativa kiipeilykallio, jonka reitistön painopiste on luonnollisesti varmistettavassa kiipeilyssä. Kalliota ei olla kehitetty laskeutumisporukoiden tarpeille, ja kehittäjät toivovatkin, että mahdolliset kaupalliset tahot hoitavat lupa-asiansa ammattimaisesti tai pysyvät poissa.