Kahiluodon Uhrikalliosta on kiittäminen Mikko Lähteenmäkeä. Kallion pittoreski miljöö on kuin suoraan Düsseldorfin koulun maisemamaalauksesta: on ruovikkoista rantaa, hämyistä metsää ja lehmiä välillä aivan kallion juurella laiduntamassa. Kausina 2005 ja 2006 tahkottiin 20 ihanteellista reittiä ihanteelliseen maisemaan. Kallio ei ole huikean korkea, mutta nätti kuin koru se on.

Kahiluodon varsinaiset helmireitit ovat Sähköpaimen ja Tetsuo. Edellinen muistuttaa muodoltaan läheisen Hyyppivuoren laadukasta Sirittäjää, onpahan vain leveämpi halkeama ja paremmat jalkaotteet. Tetsuo puolestaan täydentää düsseldorfilaisen maiseman ihanteellisuuden, rauhan ja hurjuuden kolminaisuuden; se ei tunnelmoi kuin lähestyvä ukonilma vaan tuo cyberpunk-terveiset tulevaisuudesta, ruumisvasarointia rautamiehille ja -naisille.

Eipä tarjoa Kahiluodon kalliokaan mitään pultatun kiipeilyn saralla. Sen sijaan off width -friikeille Kahiluodossa on todellinen herkkupala, Kirnu. Tuo ylileveä halkeama on kauniin feissikiipeilyn antiteesi, Hopiavuoren Kylmää hönkääkin pahempi raatelu. Kahiluodolla kävijöitä pyydetään parkkeeraamaan autot nätisti topon ohjeiden mukaan ja olemaan häiritsemättä mullikoita. Ne, joilla on härkätaistelijan sielu, voivat koettaa kiivetä El Camaronin.