Vartsalan Kaasavuori löytyi jo vuonna 2005 eräällä Juha Suikkalan organisoimalla etsintäreissulla. Etäinen ja kivirakenteeltaan kompakti jyrkänne ei tuolloin pärjännyt vertailussa Kivimaan pääsaaren kallioille, niiden rakoilu kun kävi paremmin yksiin orastavan jammausinnostuksen kanssa. Pohjavuoren kehittyminen 2012–2013 siirsi Kustavin kiipeilyä Ströömin toiselle puolelle Vartsalaan, joten Kaasavuorikaan ei enää tuntunut niin kaukaiselta. Anavaisten jylhänsynkeä massiivi herätettiin lopulta kiipeilylliseen eloonsa kaudella 2015. Systemaattisen korpimetsässä ahkeroinnin ansiosta jo tuolloin syntyi reilu parikymmentä reittiä.

Kaasavuori tarjoaa Kustavin korkeimmat reitit. Siellä vaikeimmat muuvit tehdään feisseillä, ihan pultteihin klipaten. Varjoisalla pohjoisseinällä on haittansa ja etunsa: reitit vaativat sateen jälkeen hyvän tovin kuivuakseen, mutta kesähelteillä juuri Kaasavuori on omiaan pelastamaan kiipeilypäivän löhöilyltä. Hyttysten karttajia, auringon palvojia ja taivaan tähystäjiä suositellaan pitämään base campiä kallion päällä mieluummin kuin sen juurella ja laskeutumaan alas. Riemukas liidi on tietenkin luontevin tapa nousta kallion päälle, mutta kulku seinän oikeasta reunasta pitkospuita pitkin on tehty vaivattomaksi.